"En olisi tässä, jos en olisi puhunut masennuksesta ja ottanut apua vastaan" – Tarinoita puhumisen voimasta

7.5.2017

”Päivä kerrallaan. Yritän opetella olla onnellinen.
Mitä onnellisuus on?
Miltä se tuntuu?
Mulle se on varmaan sitä, ettei ihan kokoajan ahdista. Hymyilyä, naurua. Sitä, että mä huomaan ajattelevani ”hitto mulla on asiat hyvin”.

23.5.2017

”Moi kaikki

Mä kirjoitan tätä, koska en tiedä heräänkö aamulla. Musta tuntuu, että en jaksa enää.

Mä oon niin pahoillani siitä, miten oon käyttäytyny. Se johtuu vaan siitä, että mulla on vaikeeta. Mua ahdistaa, masentaa ja pää on ihan sekaisin.

Mä en oo pitkään aikaan osannu olla onnellinen. ”

25.5.2017

”Musta tuntuu et kuolen.
Mun sydän on särkyny.
Mä en jaksa enää.
Miks mun pitää herätä.
Miks mun pitää elää.
Miks aina pilaan kaiken.
Miks mulle ei kelpaa mikää.
Miks mä oon tämmönen.

Tuntuu pala kurkussa.
Oon surullinen. Tuntuu et tein taas virheen.

Miks en oo ikinä tyytyväinen.”

31.5.2017

”Mulla on tyhjä olo. En tunne taas paljon mitään. Vähän ikävää ja huolta, muuta en juurikaan tunne. Mulla pitäis alkaa terapia kunnolla. Sekin maksaa. Toivon, että se on sen arvosta. Mulla on tosi hyvä terapeutti. Ja ihanat ystävät. Ystävistä on tullu tosi tärkeitä.

Toivon, että joku päivä mä olen aidosti onnellinen. Huonoja päiviä tulee aina, mutta odotan taas sitä päivää, että havahdun ajattelemaan; Mä olen onnellinen.”

22.7.2017

”Iltaa

Kun mikään ei tunnu miltään ja samalla kaikki tuntuu turhalta ja mitättömältä.
Taasko se alkaa. Itsemurha-ajattelu, ku sais ees vähän kipua. Tuntis elävänsä. Mut ei. Lupasin etten enää tee mitään. Nyt on pakko olla tekemättä.

Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne
Se on vaan tunne

Se on vaan ajatus, että haluan kuolla.”

// Yllä olevat tekstit ovat otteita päiväkirjastani vaikeimpina aikoina. Nuo tekstit kuvastavat paljon sitä, miten minä olen kokenut masennuksen. //

6.3.2019

Mä en vieläkään tiedä, mitä on ”olla onnellinen”. Tietääkö sitä kukaan? Tarviiko sitä tietää? Luulen, että onnellisuus merkitsee jokaiselle erilaisia asioita. Vaikken tiedä vastausta, havahdun lähes päivittäin ajattelemaan ”mä olen onnellinen”. Ajatus saattaa tulla ihastellessa aurinkoista säätä, kuunnellessa hyvää musiikkia tai tavatessa hyvää ystävää.

Käyn säännöllisesti terapiassa ja puhun puhun puhun. Puhun paljon. Olen avoin läheisilleni. Mutta koen, että kaikki eivät ymmärrä mielen sairauksia. Olen kokenut ymmärtämättömyyttä ja väärin kohtelua ihan terveyskeskuksesta lähtien. Tarviiko kaikkien ymmärtää? Ymmärtääkö sitä vasta sitten, kun on itse kokenut sen? Ehkä juuri kokemuksieni myötä en edes odota kaikkien ymmärtävän.

Olen nähnyt sen, että masennuksesta voi selvitä. Ainakin sen kanssa oppii elämään ja pahin on helpottanut. Olen saavuttanut elämässäni viimeisen vuoden aikana asioita, joita en edes osannut kuvitella tapahtuvan. Ostimme mieheni kanssa oman asunnon ja suunnittelemme häitä. En kuitenkaan olisi tässä tilanteessa, jos en olisi päättänyt rämpiä sen pimeyden läpi, puhunut masennuksesta ja ottanut apua vastaan.

Jokainen pimeä hetki on vahvistanut ja jokainen selviytyminen on luonut uskoa sille, että minä selviän.

-Selviytyjä


Tarinoita puhumisen voimasta

Kertoisitko sinäkin oman tarinasi? 

Tahdomme jakaa ihmisten kokemuksia masennuksesta, siihen liittyvästä stigmasta sekä puhumisen voimasta ja selviytymisestä.

Puhuminen poistaa häpeää ja luo toivoa. Omien kokemusten jakaminen voi kannustaa muita hakemaan apua.

Lähettäisitkö oman tarinasi meille Instagram- tai Facebook-viestinä, tai sähköpostitse osoitteeseen depressioco@gmail.com.

Tarina julkaistaan somessa sekä blogissamme osoitteessa http://depressio.co.

Voit jakaa tarinasi nimimerkillä tai omalla nimellä, kuten haluat. Tarina voi olla muutaman lauseen mittainen tai pidempi kuvaus kokemuksistasi.

Kiitos jak(s)amisesta. <3

#mullevoitpuhua